Taustatietoa

Hei ja tervetuloa!!


Olen kahden ihanan koirulin onnellinen omistaja. Fanny ja Stella minun ja aviomieheni rakkaat karvakuonot :) Täältä voitte lukea meidän elämästä.

tiistai 25. syyskuuta 2018

Romeo


Romeo syntyi 24.12.2009. Romeo oli Chihuahua rodultaan. Romeo tuli meidän kaikkien elämään Jennikan mukana Helsingistä kesällä 2010. Romeo oli pieni pallero tuolloin ja kaikki rakastuimme häneen samantien 💓. Romeo oli ihana pieni mies joka tykkäsi rapsutuksista sekä leikkimisestä lelujen kanssa. Aina kun menimme kylään Romeo oli salamana sylissä :).  Romeo ja Jennika kävivät meidän kanssamme mökillä useamman kerran. Tässä kuva Romeosta Tahkon mökillä 

Romeo oli todella valokuvauksellinen. Romeo oli edesmenneen koiramme Minnin kanssa usein mökillä Tahkolla, Sotkamossa ja Sonkajärvellä. Muistan kerran kun Romeo alkoi mökillä yskiä (karvan tai jonkin muun vuoksi) koiramme Minni vei hänelle makkaransa jos se vaikka auttaisi :). Itku tulee silmiin kun muistelen niitä mökkireissu muistoja 😥. Minni aukaisi Romeolle kerran mökin oven ja näin he auttoivat toisiaan. Jennika Romeon omistaja antoi Romeolle 8v ihanaa onnellista vuotta. Ja Romeosta näkyi kuinka paljon hän rakasti meitä kaikkia. 

Ei kulu päivääkään ettei minulla olisi ikävä Romeota ja sama koskee koko sukua. Romeo oli meidän kaikkien rakastama koira.

Romeo menehtyi yhtäkkiä 8.6.2018 .

 

 

Tämä runo on Romeolle sinne taivaaseen 💖:

Näin kuljen kanssasi ihminen,
sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää
kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
 

Ilot, surut on kohdattu ne jakaen,
metsät ja polut näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen,
vierelläin kuljethan matkani viimeisen.
 

Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,
tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.
Valo kirkas häikäisee ikkunasta,
tuudittaa pientä koiralasta.


Rakas koira valolta silmänsä sulkee,
tietämättään kohti taivasta kulkee. Hautakummun alla nukkuu syvää unta,
ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta.


Sydän pieni sammui kesken leikin,
minne lienee enkelin siipi veikin.
Siellä ei varmaan kylmyys ja pelko paina,
elämä oli vain lyhyt, lyhyt laina.

 

Kerran on kuoltava parhaidenkin,
ystävän syliin tai kesken lenkin.
Yhdessä touhuttiin niitä ja näitä,
pelättiin teltassa ukkossäitä.


Ikävuosia jo kertyi molemmille,
me ei piitattu siitä vaan naurettiin sille.
Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa

kun kutsuu mua luokseen toinen maa.
Tuttuun pihaan sä päätit elonretken.
Toivon - olisit vielä viipynyt hetken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti